tiistai 1. lokakuuta 2013

Islanninhevosihmisten liikuntatottumukset

”Muun liikunnan kautta pysyn kunnossa, 
jotta jaksan ratsastaa enkä vain matkustaa”

Elo-syyskuussa 2013 laaditun pienimuotoisen tutkimuksen mukaan suomalaiset islanninhevosihmiset harrastavat muutakin liikuntaa kuin ratsastusta. Toteutin kyselyn Survey Monkey -internetkyselyllä, jota jaoin Facebookin Issikkahöpinää-palstalla. Vastauksia tuli 131, joista tähän on analysoitu sata.



Vastaajista 60% ratsastaa 3-5 kertaa viikossa. Enemmän kuin 5 kertaa viikossa ratsastaa 16% prosenttia vastaajista ja kaksi kertaa viikossa 14%. Vain kerran viikossa, eli luultavasti viikottaisella ratsastustunnilla, ratsastaa joka kymmenes kyselyyn osallistunut. Vastaajista 44 prosentilla onkin oma hevonen ja 35 prosentilla enemmän kuin yksi, mikä selittänee useamman kerran viikossa ratsastamisen aika monen kohdalta.

Iso enemmistö eli 86% vastaajista harrastaa muutakin urheilua kuin ratsastusta. Siten kuitenkin niinkin iso joukko kuin 14% harrastaa vain ratsastusta. Vastaajilta kysyttiin myös mitä muuta lajia he harrastavat ratsastuksen lisäksi. Suosituimpia tuntuivat olevan lenkkeily kävellen tai juosten, koiran kanssa tai ilman. Muita suosittuja lajeja ovat erilaiset ohjatut ryhmäliikuntatunnit, kuntosali ja pyöräily. Joogan, pilateksen, joukkuelajit ja tanssilliset tunnit mainitsivat monet vastaajista.
92% vastaajista sanoi kokevansa, että heidän muusta mahdollisesti harrastamastaan liikunnasta on hyötyä ratsastuksessa.

"Hevonen kehittyy murto-osalla 
ratsastusmäärästä, kun oma kroppa toimii"

"Huomaan heti kesällä, kun aikaa muuhun kuntoiluun ei juuri jää, että myös ratsastaessa kunto on heikompi, jaksaa vähemmän ja jopa hengästyy nopeammin esim. pitkillä laukkapätkillä tai harjoitusravia ratsastaessa. Kun kunto on ollut kuntoliikunnan vuoksi  parempi, myös ratsastaessa jaksaa paremmin. Tanssia harrastaessa lihasten joustavuus ja ylipäätään kehon lihasten kunto ja tasapaino oli parempi. Uskon tanssin auttavan myös ratsastaessa tarvittavaan "rytmitajuun" ja -tuntemukseen.”


”Hyvä kunto, kehonhallinta ja lihaksisto auttaa istunnan ja koko kropan hallinnassa. Nuorempana vain ratsastin, kun kilpailin paljon ja nyt huomaan, että hevonen kehittyy huomattavasti enemmän murto-osalla siitä ratsastusmäärästä mitä aiemmin ratsastin, kun oma kroppa toimii. Istunnan on tarkoitus tukea muita apuja, jolloin hevonen ei saa ristiriitaisia signaaleja. Toivoisin, että ihmiset ymmärtäisivät kuinka tärkeää ratsastajan oikeasti hyvä lihaskunto on hevoselle. On paljon tehokkaampaa ja miellyttävämpää hevoselle ratsastaa vähän ja hyvin kuin usein ja huonosti. Oma hevoseni on muuttunut ratsastajaa pelkäävästä "hullusta" miellyttäväksi ratsuksi, kun se pystyy luottamaan ratsastajaan ja ymmärtää mitä siltä pyydetään.”

"Joogasta löytää myös henkistä rauhaa, 
jota hevosten kanssa tarvitaan"

Moni vastaajista koki muun liikunnan tuomina etuina erityisesti parantuneen yleis- ja lihaskunnon sekä esimerkiksi selän toimivuuden parantumisen. Tasapainon kehittäminen on myös vastaajien mukaan tärkeää, samoin oman kehon hallinta. Erityismaininnan monen vastauksessa sai keskivartalon hyvä lihaskunto ja hallinta. Myös henkinen puoli mainittiin yhtenä tekijänä: ”joogassa venytelleen kroppa kuntoon, tasapaino paranee ym. myöskin sieltä löytää henkistä rauhaa jota hevosten kanssa tarvitaan.”

Oman kehon hallinta ja tasapaino ovat tärkeää ratsastuksessa, kuten Ystäväni Hevonen -blogin (LINKKI: http://blogit.yle.fi/ystavani-hevonen) haastattelussa Kyra Kyrklundkin sanoi:
- Kaikilla tasoilla pitää keskittyä oman kehon hallintaan ja tasapainoon. Jos et voi istua hevosen selässä vetämättä ohjista, et voi muuttaa mitään hevosessa. Siksi aloitan aina ratsastajasta. Ratsastajan täytyy muuttua, ei hevosen.

67% kyselyyn osallistuneista harrastaa hevosten kanssa muutakin liikuntaa kuin ratsastusta. Juoksutus, irtojuoksutus, agility, hiihtoratsastus, ohjasajo ja lenkkeily hevosta taluttaen maasta käsin tai pyörän selästä olivat monen vastauksissa.

Vähän yli puolet eli 51% vastaajista kertoi saavansa hevosharrastuksessaan myös hyötyliikuntaa esim. karsinansiivouksen muodossa silloin tällöin. 32 prosentilla vastaajista hyötyliikuntaa tulee lähes joka päivä, mutta 17 prosentilla hevosharrastus joko rajoittuu vain ratsastamisen tai hevonen asuu täysihoitotallilla, jolloin tarvetta tallitöiden tekoon ei tietenkään tule monellekaan siinä määrin kuin omassa pihassa.

Kiitos kaikille kyselyyn vastanneille!

teksti: Lotta Airila, kuvat: kirjoittaja ja Flickr / andrewmalone

Lue lisää liikunnan tärkeydestä ja hyödystä ratsastamisen kannalta katsottuna sekä vinkkejä ratsastajalle sopivista lajeista uusimmasta Islanninhevonen-lehdestä (3/2013)!
Lisätietoa:
http://www.ratsastus.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/ratsastajainliitto/embeds/ratsastajainliittowwwstructure/36332_Terveysprofiili_2012_netti.pdf

keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

Muutoksia kilpailuluokkiin tällä kaudella

Islanninhevonen-lehdessä 1/2013 julkaistiin kansallisen tuomarin Johanna Renlundin tietoisku kilpailuluokitusten muutoksesta kaudella 2013. Jos et lehdestä bongannut, tsekkaa tästä!



lauantai 16. maaliskuuta 2013

Worldtölt Tanskassa on kuin MM-kilpailut hallissa


Viime viikolla ilmestyneeseen Islanninhevonen-lehteen (1/2013) ehdimme saada lyhyesti tulokset ja kuvat suomalaisten upeasta menestyksestä Tanskan Worldtölt-kisassa. Tässä blogikirjoituksessa kisassa katsojana mukana ollut maajoukkueen johtaja Anna Andersen kertoo enemmän upeapuitteisesta kisasta ja suomalaisten kisaajien tunnelmista. Ehkäpä ensi vuonna Suomesta lähtee jo kunnon kannustusjoukko helmikuussa Odenseen?

Kahdentuhannen hengen katsomo luo tunnelmaa kisoihin.
Pohjoismaiset ja saksalaiset kärkiratsastajat kokoontuvat kahdeksi päiväksi Worldtölt-hallikisoihin Tanskan Odensen messukeskukseen joka helmikuu. Ovaalilajien lisäksi ratsastetaan myös nuorten ratsastajien luokat, joissa maat ottavat mittaa toisistaan.

Jokainen ratsastaja saa osallistua samalla hevosella vain yhteen finaaliin, joten ammattiratsastajilla on useampi hevonen mukanaan, eikä finaaleissa nähdä samoja hevosia kahteen kertaan. Luokkien välissä on myös jalostushevosnäytöksiä ja show-ohjelmaa. Kisaajat ovat kokeneita ja hevoset huippuluokkaa.

Ratsastustie vie messualueen läpi radalle.
Kisat käydään valtavassa hallissa, johon on rakennettu ovaalirata sekä katsomo parille tuhannelle katsojalle. Viereisessä hallissa on messualue, seuraavassa majoittuvat hevoset ja saman katon alla on myös kongressikeskuksen hotelli.

Tunnelma kisassa on rento, mutta toimiva. Tallialue kuuluu osana messualueeseen. Radalle ratsastus tapahtuu hiekoitettu ratsastustietä pitkin messualueen läpi, joten maailmanmestareiden valmistautumista kisasuoritukseen voi seurata vaikka metrin päästä. Kuulutukset hoidetaan selvällä englannin kielellä ja karsintasuorituspäivänä tauot luokkien välissä ovat riittävän pitkiä, jotta messualueella ehtii kierrellä. Ja messualueella riittää myös nähtävää, vaikka se ei ole suuren suuri.

Tanskan Odenseen pääsee kätevästi junalla suoraan Kastrupin kentältä, eikä taksi messukeskukseen ole kallis. Ajoaika Kastrupista on pari tuntia, joten vuokra-autokin on varteen otettava vaihtoehto useamman henkilön porukalla. Yhden kerran kisassa käytyään sinne haluaa lähteä uudestaan!

 Suomalaiset nauttivat kisasta - ja menestyivät!

Mukana kisassa oli kolme suomalaisratsukkoa, jotka kaikki esittivät vakuuttavat suoritukset. Juha Kontio, Arnella Nyman ja Katie Brumpton edustivat maatamme upeasti. Paras suomalaissaavutus oli Juha Kontion ja Rödull frá Holtsmúlan T1-luokan pronssimitali.

Katie ja Smári suorittivat T1- ja F1-luokat hienosti.
 Ruotsissa asuva Katie Brumpton ratsasti toista kertaa Worldtöltissa. Katie kertoo, että vaikka kyseessä on todellinen kilpailu, osa tapahtumaa on myös show, ja tunnelma sen mukainen. - Hallikisat ovat hauska ratsastaa, vaikka hevoselle voi vaatia vähän totuttelua yleisöön ja meteliin. Hallikisoilla saadaan kisakauteen pituutta lisää, ja tällaiset tapahtumat ovat myös tärkeitä ratsastajille tulla nähdyksi tähän vuodenaikaan, Katie sanoo.

- Tällaiset kisat antavat myös hiukan perspektiiviä siitä, millaista voi olla erilaisissa kisaolosuhteissa. Hevoset majoitetaan messuhalliin, mitään tarhausmajoitusta ei ole, eikä myöskään lämmittelyaluetta. Ympärillä on asfalttitietä ja hallissa 70 metrin suora ja 30 neliön collecting ring.

Katie Brumpton on yksi menestyneimpiä ratsastajiamme. Vaikka hän on asunut Ruotsissa jo pitkään, hän kuitenkin haluaa edustaa kotimaataan arvokisoissa. Nykyisin Katie työskentelee omalla tilallaan Ruotsissa avomiehensä kanssa. Katie treenaa ja myy hevosia ja pitää kursseja. Menestyminen hevosalalla on vaatinut paljon työtä ja aikaa, mutta Katie sanoo, että tärkeintä on, että uskoo itseensä ja rakastaa sitä mitä haluaa.

Arnella ja Skardi selvisivät T2-luokan B-finaaliin kovassa seurassa.
Nuori ratsastaja Arnella Nyman on jo kokenut matkustaja hevosensa Skardin kanssa. Hän oli erittäin tyytyväinen Worldcup- reissuun, vaikka matka oli pitkä ja kallis.

- On kivaa, kun näkee muita ratsukoita, ja tutustuu ihmisiin. Hallissa ratsastaminen oli hauskaa, kun yleisöä oli paljon. Radan pohja oli hyvä, mutta lyhyen sivun lyhyys teki kaarteet aika jyrkiksi ja vaikeaksi ratsastaa, Arnella kertoo.

Nellan mielestä kisamatkoja kannattaa tehdä, koska jokaisesta reissusta oppii ja seuraavalle uskaltaa aina enstistä helpommin lähteä.

Juha kisasi Álfurilla ja Rödullilla.
   Juha Kontiolla on ollut tapana kerran kaudessa matkustaa hevostensa kanssa ulkomaille kisaamaan.  Viime kaudella hän kisasi PM- kisojen lisäksi Ruotsissa järjestettävässä Landskampissa ja edellisenä vuonna hän osallistui Tanskan jäätölttiin. Hänestä on hyvä alkukaudesta käydä ulkomailla katsomassa, millä tasolla muihin verrattuna oma treeni on.



T1-luokan tulostaulu oli komea!
- Ulkomailla käyminen motivoi ja antaa energiaa omaan treenaamiseen. Lisäksi on helpompaa kisata arvokisoissa kun kanssaratsukot ovat jo tuttuja, Juha sanoo.

Vaikka reissaaminen on raskasta ja kallista, hyvänä puolena Juha lisää, että omaan hevoseensa tutustuu entistä paremmin vieraissa olosuhteissa. Juha oli erittäin tyytyväinen hevosiinsa ja saavutuksiinsa tässä kovatasoisessa kisassa.


Teksti ja kuvat: Anna Andersen

sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Jatkiksen kolmas osa julkaistu

Anka Rantamäki ja issikkansa "Mörri".

Anka Rantamäen fantasiajatkiksen kolmas osa on julkaistu tänään ja löytyy täältä.

torstai 7. maaliskuuta 2013

Issikkakonkarin kolme neuvoa talliyrittäjille

Satu Grönstrand perusti islanninhevosvaelluksia tarjoavan Saaga-Tallin Joutsaan 23 vuotta sitten. Monien mutkien ja vaikeuksien läpi tarponut nainen tuntee alan karikot, joten hänen neuvonsa jaamme hyödyksi tuoreemmille talliyrittäjille ja alaa harkitseville:

1. Kuuntele itseäsi ja opettele tuntemaan itsesi. Silloin osaat mitoittaa työsi oikein, asiat pysyvät
hallinnassa ja voimavarasi riittävät.

2. Älä vertaa itseäsi muihin äläkä mieti, mitä kaikkea muilla talleilla on enemmän tai paremmin.
Keskity sen sijaan omaan linjaasi ja tavoitteisiisi. Liiallinen vertailu käy helposti voimille, ja ihan
turhaan.

3. Keskity ja ota aikaa itsellesi ja hevosillesi. Niihin on luotava suhde, joka kestää ja jossa tuetaan
toinen toistaan. Hevoset ovat tärkeimmät työtoverisi ja jos suhde niihin ei toimi, kaikesta tulee vaikeaa.

Satu Grönstrandin tallin tarinan voit lukea Islanninhevonen-lehdestä 1/2013, kirjoittajana Sadun tytär Sarlotta Grönstrand. Julkaisemme tässä muutamia tunnelmakuvia nykypäivästä ja menneisyydestä.



Satu ja Gródi etualalla Asikkalan maatalousnäyttelyssä 90-luvun alussa.

Issikkakulkue Tampereella 1990. Satu ratsastaa keskellä kuvassa.

Sadun ensimmäinen oma hevonen Baldur oli issikan ja suokin risteytys.

Ennen Saaga-Tallin perustamista Satu kävi Islannissa tutustumassa saaren hevosiin.

Pari vuosikymmentä koossa ollut Saaga-Team.



Satu ja kilpakumppaninsa Brandur sekä islanninlammaskoira Breki hienoissa kotimaisemissaan.


Satu ja Lukka - molemmat pitkän linjan retkiratsastusammattilaisia - lähdössä töihin talvella 2013.
Kuvat: Saaga-tallin arkisto ja Sarlotta Grönstrand.
LUVATON KOPIOINTI KIELLETTY!


Þorgeir Guðlaugssonin teesit


FEIF-tuomari Þorgeir Guðlaugsson vieraili Suomessa tammikuussa kertomassa FEIF:n tuomariryhmän työstä. Ryhmä on luonnostellut askellajiratsastukselle uusia hevosystävällisempään kilpaurheiluun tähtääviä arvostelukriteereitä eli guidelines-ohjeistusta. Þorgeir piti saman esityksen FEIF:n vuosikonferenssissa Ranskassa helmikuussa.

Nämä ovat luennon kalvot. Lue artikkeli Þorgeirin esittämistä ajatuksista Islanninhevonen-lehden numerosta 1/2013.
"Tavoite on ottaa uudet arvostelukriteerit käyttöön aikaisintaan 2014. Sen vuoksi niiden sisällöstä ei paljasteta vielä paljoakaan, vaan esitellään filosofian tähän asti tehdyn työn takana. Arvot johdetaan FEIF:n visiosta ja arvoista."
"Selkeä visio on käyttökelpoinen työkalu kaikessa päätöksenteossa ja se auttaa välttämään kaoottisia muutoksia ja ristiriitaisia viestejä. Arvostelukriteereiden uudistamisessa pääosassa on hevosen hyvinvointi."
  "Me haluamme nähdä tyytyväisen hevosen, kestävät valmennusmetodit, keveyden ratsastuksessa ja reilut vaatimukset hevoselle. Meidän pitää välttää ajatusta, että lajimme järjestelmä ja arvostelukriteerit ovat jo täydellisiä. Niitä on arvioitava kriittisesti ja parempaan pyrkien."
 "Meidän ei pidä pelätä kysyä itseltämme suuria kysymyksiä."
"Tuomarin guidelinesit muodostuvat elementeistä, jotka asetetaan tärkeysjärjestykseen arvostelussa." Ylemmässä kuvassa FEIF-tuomareiden näkemys tärkeysjärjestyksestä tulevaisuudessa, alakuvassa arvostusten järjestyksen nykytilanne Þorgeirin mukaan.
 "Edistyessämme odotamme sen näkyvän suorituksen korkeampina pisteinä, mutta asiat eivät ole niin suoraviivaisia, sillä pisteiden erot eivät ole yhtä suuria. Siksi merkittäväkin edistys voi näkyä tuloksessa vain puolen tai yhden pisteen korotuksena."
 "Uusien tuomarin guidelinesien pitää olla mahdollisimman selkeät ja mahdollisimman helppokäyttöiset."

"Tässä esimerkki siitä, miltä uudet guidelinesit voisivat näyttää. Esitys on vielä kehitysvaiheessa."

 "Uutta arvostelukriteereissä ovat palomuurit. Mikäli suoritus ei täytä vaatimuksia, se törmää jossain kohtaa johonkin useista palomuureista. Erittäin hyvä suoritus ei törmää yhteenkään palomuuriin, mutta huono moneenkin."

Alla esimerkkejä siitä, millaisiin palomuureihin voi törmätä. Palomuurit merkitty oranssilla katkoviivalla.




Kalvot ladattavissa suuremmassa koossa FEIF:n sivuilta: www.feif.org

Ähky ja sen hoito

Teksti: Johanna Talasterä


Hevonen yrittää helpottaa vatsaontelon kiputilaa usein piehtaroimalla.


Ähky on määritelmän mukaan mikä tahansa tila, jossa on kipua vatsaontelossa tai hevonen ”luulee” kivun olevan vatsaontelossa. Ähky voi aiheutua monesta eri asiasta ja sen on yhä hevosilla yleisin kuolemaan johtava syy. Riski kuolla ähkyyn on yleisesti hevosilla 0,7 prosenttia ja lievänkin ähkyn joskus sairastaneilla 6,7 prosenttia.

Viime aikoina on erityiseksi ongelmaksi noussut hiekkaähky, joka johtuu siitä, että hiekkaa kertyy
hevosen vatsalaukkuun ja suolistoon. Tavallisia ovat myös ummetusähky ja kaasuähky, jossa suolistoon
kertyy ilmaa. Vakavimmissa tapauksissa kyse voi olla asennonmuutoksesta, suolistotulehduksesta tai
vatsakalvontulehduksesta.

Ähkyn syitä ovat myös mahahaava, sisäloiset, liikunnan puute, kuljetukset, kuume, imppaus, tiineys,
lannehalvaus ja aiempi ähkyleikkaus. Ähkyistä 10 prosenttia on ummetuksia. Selvä syy jää osoittamatta jopa
80-85 prosenttia ähkytapauksista.

Riskitekijöitä ovat muun muassa ruokinnanmuutokset. Ähkyn aiheuttaja saattaa olla myös liiallinen väkirehun
määrä ruokavaliossa karkearehuun verrattuna. Tällöin suolistossa muodostuu kaasuja ja veden määrä
laskee. Selkeästi ähkyriskiä nostaa liian vähäinen liikunta ja liiallinen sisällä tallissa seisottaminen. Erityisesti
se, että hevonen joutuu kokonaan karsinalepoon, esimerkiksi kaviokuumeen tai jonkin muun sairauden
hoidon vuoksi. Levossa suoliston liike hidastuu.

Sisäloisista ongelmia aiheuttaa erityisesti heisimato, joka on yleisin syy lieviin ähkyihin. Joissain tapauksissa
sisäloiset voivat tukkia suoliston ja aiheuttaa kuolemaan johtavia ähkyoireita.

Oireet vaihtelevat

Tärkeintä on, että omistaja tuntee hevosensa ja huomaa muutokset sen käytöksessä. Hevonen saattaa olla
vetäytyvä tai vaisu, sillä on huono ruokahalu tai se ei ulosta. Joissain tapauksissa kipuoireet ovat selvät:
hevonen katselee kylkiään, kuopii, yrittää makuulle, piehtaroi, venyttelee, irvistelee tai haukottelee.

Ähkyilevältä hevoselta poistetaan ensin ruoka ja vesi. Tämän jälkeen lievemmissä tapauksissa hevosta
kävelytetään rauhallisesti maasta käsin, koska liikunta lisää suolen liikettä ja voi auttaa mahdollisen tukoksen
laukeamisessa. Perinteisesti hevosille on suositeltu kotona suun kautta annettavaksi parafiiniöljyä, jota
voidaan lievemmissä tapauksissa antaakin. Aikuisen hevosen annos on 0,5-1 litraa. Jos oireet ovat vakavat,
ei öljyä tule antaa ilman eläinlääkärin arviota.

Mikäli ähky ei laukea nopeasti, on aina syytä kutsua paikalle eläinlääkäri, joka suorittaa hevoselle huolellisen
yleistutkimuksen. Ähkytapauksissa hevonen rektalisoidaan, eli kokeillaan kädellä peräsuolen kautta tuntuuko
suolistossa tukoksia tai asennonmuutoksia. Eläinlääkäri voi tehdä hevoselle nenänieluletkutuksen, jonka
avulla mahdollinen tukos pyritään laukaisemaan ja potilas voidaan tarvittaessa nesteyttää. Kotitallilla on
mahdollista lisäksi tehdä ultraäänitutkimus suoliston tilasta ja liikkuvuudesta ja ottaa vatsaontelonäyte sekä
verinäytteitä ähkyn syyn selvittämiseksi.

Kipulääkettä annetaan suoraan suoneen, sen vaikutus kestää 12 tuntia. Mikäli eläinlääkäri ei neuvo toisin,
kipulääkkeen vaikutusaikana pätee sääntö ”ei ulostetta, ei ruokaa”. Ruokinta aloitetaan eläinlääkärin
ohjeiden mukaan yleensä varovasti vähän kerrallaan.

Milloin sairaalaan?

Mikäli kipuoireet ovat voimakkaat, kannattaa hevonen viedä suoraan sairaalaan. Jos lievät oireet jatkuvat
yli vuorokauden tai jos hevonen vastaa aluksi hyvin hoitoon, mutta oireet uusivat, on syytä lähteä
sairaalahoitoon. Joissain tapauksissa tarvitaan jatkuvampaa nesteytystä, jota ei voida suorittaa kotitallilla.

Hevossairaalassa olosuhteet tarkempiin tutkimuksiin ovat paremmat. Muuten potilasta hoidetaan usein
nenänieluletkutuksilla kuten kotonakin. Sairaalassa ähkyhevonen on mahdollista myös leikata. Kirurgiaa
vaativia ähkyjä kaikista tapauksista on ainoastaan 2-4 prosenttia.

Ikä tai tiineys ei estä leikkausta

Paksusuoliperäisissä ähkyissä 90 prosenttia leikatuista hevosista palaa käytännössä ennalleen.
Ohutsuolileikkauksen ennuste on huonompi: potilaista 50 prosenttia palaa elossa kotitallilleen ja näistä vielä
puolella ongelma uusiutuu. Lopullisesti toipuu siis 25 prosenttia. Uusiminen on todennäköisempää kolme
kuukautta leikkauksen jälkeen. Toipumisajan jälkeen riski ähkyn uusimiseen on leikatulla hevosella sama
kuin lievänkin ähkyn sairastaneella lajitoverilla.

Ohutsuoliähkyn syynä on suolen solmuun meneminen, asennonmuutos tai hyvänlaatuinen kasvain, jonka
ympärille suoli kiertyy. Ongelman paikantaminen ohutsuoleen on kotioloissa vaikeaa. Rektaalisoidessa
eläinlääkäri voi tuntea viitteitä ohutsuoliperäisestä ähkystä, mutta amerikkalaisen tutkimuksen mukaan jopa
erittäin kokeneet kirurgit ovat osuneet oikeaan diagnoosissa alle puolessa tapauksista.

Hyvin menneen ähkyleikkauksen jälkeen toipilas viettää kuukauden karsinalevossa ja sairastarhassa. Jos
toipuminen edistyy hyvin, hevonen voi startata kouluratsastuskilpailuissa noin neljä kuukautta myöhemmin.

Tiine tamma voidaan leikata jopa kolme viikkoa ennen varsomista. Varsaa ei ähkyleikkauksen yhteydessä
poisteta, koska tamman ennuste heikkenee, mikäli varsa poistetaan. Tällöin tammalle tehtäisiin käytännössä
kaksi isoa leikkausta yhtä aikaa. Mikäli leikkaus sujuu hyvin, tamma voi varsoa normaalisti. Tiineille
tammoille käytetään erilaisia ompeleita, jotka kestävät paremmin varsomisen ponnistukset.

Vanhimpiin Suomessa leikattuihin ähkypotilaisiin kuuluu 33-vuotias shetlanninponi, joka toipui leikkauksesta
hyvin.

Mitä ähky maksaa?

Ähkyhoidon hinta hevossairaalassa on hoidon kestosta ja tehdyistä toimenpiteistä riippuen keskimäärin
1000-1500 euroa, johon voi lisäsä vielä mahdollisten kotona annettujen lääkkeiden hinnan. Ähkyleikkaus
maksaa noin 5000 euroa, mutta ohutsuoliperäisissä ähkyissä hinta voi nousta jopa 10 000

Suurimmat kustannukset eivät aina koidu leikkauksesta, vaan esimerkiksi jatkuva, runsas nesteytys ja
muu hoito vaivat tulla kalliiksi. Tämän vuoksi pahan suolistotulehduksen hoitokustannukset nousevat ilman
leikkaustakin helposti yhtä korkeiksi. Ähkyleikkauksissa toipumisajan hoito kasvattaa loppusummaa.

Henkivakuutusrahat vakuutusyhtiöstä jäävät todennäköisesti saamatta, jos hevonen on sairaalassa, jossa
on tarjolla leikkausmahdollisuus, mutta omistaja ei suostu leikkaukseen. Sairaalassa oleva hevonen täytyy
ainakin viedä leikkauspöydälle ja avata. Mikäli kirurgi silloin toteaa tilanteen toivottomaksi, lopetetaan
hevonen pöydälle ja omistaja todennäköisesti saa henkivakuutuksesta korvauksen.

Kotitallilla vakavissa tapauksissa riittää vakuutuskorvauksen maksamiseen tavallisesti eläinlääkärin lausunto
siitä, että hevonen ei ole kuljetuskuntoinen.


Kirjoittajan artikkeli "Hiekka on iso riesa" on luettavissa Islanninhevonen-lehden numerosta 1/2013.

Lehden voi tilata SIHY:n Kauppapaikasta: http://www.islanninhevonen.net/kauppapaikka/
SIHY:n jäsenet saavat Islanninhevonen-lehden jäsenetuna neljä kertaa vuodessa.


Tervetuloa blogiimme!

Tervetuloa Islanninhevonen-lehden blogisivustolle!

Sivumme on Suomen Islanninhevosyhdistys SIHY ry:n jäsenlehden Islanninhevosen "laajennusosa" netissä. Tuotamme sivuille sisältöä, joka tukee lehdessä julkaistuja artikkeleita ja kertoo lisää asioiden taustoista.

Artikkeleita ja kuvia alkaa ilmestyä sivustollemme tänä iltana - pysy kanavalla ja merkkaa sivumme kirjanmerkkeihisi!

Kati Leppälahti
päätoimittaja